Sekä Jenni-Juulia että Kaura ovat viime aikoina puhuneet vammaisiin suhtautumisesta, sanoista ja asenteista. Törmäsin sattumalta myös Piikin
kirjoituksiin lesboista, ja löysin paljon samaa ajattelutapaa,
erityisesti kommenteissa käydystä keskustelusta. Pitääkö kertoa, voiko
kertoa ja milloin voi kertoa, miten siitä puhutaan ja miten toisen
ihmisen reaktioita autetaan, vai ollaanko auttamatta? Fyysisen vamman
kanssa tilanne on tietenkin siinä mielessä erilainen, että sitä ei
yleensä voi salata, mutta ajatuksen ja asenteen tasolla mielestäni
puhutaan samoista asioista.
Omalla kohdallani olen pohtinut,
milloin kerron tuntemattomille vammaisuudestani, jos ensikontaktimme ei
sisällä fyysisesti tapaamista: puhelimessa, kirjeessä, netissä.
Kirjoitanko työhakemukseen, että käytän pyörätuolia? Kerronko
asiakkaalle, että ilmottaudu respaan, tulen noutamaan sinut siitä
avustajakoiran kanssa? Aloitanko keskustelun ircissä sanomalla "hei,
olen Tassu, vammainen"?
Olen ratkaissut ongelman siten, että
kerron vammastani vain, jos se on luontevasti mahdollista.
Konferenssijärjestäjiltä voi kysyä, pääseekö konffapaikalle tuolilla,
tai voiko hotellista varata invahuoneen. Asiakkaalle en sano mitään,
vaan annan heidän huomata itse. Jotenkin koen, että jos kerron
vammaisuudestani kovasti etukäteen, teen siitä valtavan numeron, ja sen
jälkeen muidenkin on vaikea suhtautua siihen.
Työelämässä
keski-ikäisten metallimiesten keskellä vammaisuudesta on varmasti
haittaa. Minun pitää todistaa olevani pätevä, todistaa enemmän kuin
terveen. Toisaalta voi ajatella, pitääkö todistaa enemmän kuin miehen,
enemmän kuin vähän vanhemman henkilön? Entä voiko tällaista
todistamisen määrää edes verrata? Mutta on vammaisuudesta ja tässä
tapauksessa naiseudesta hyötyäkin: kun minut on kerran tavannut, niin
varmasti muistaa! Pitää vain pitää huoli, että jättää hyvän
ensivaikutelman.
Metallimiesten on myös helppo sulattaa
vammaisuuteni, kunhan ensikosketuksen aiheuttama shokki on ylitetty, ja
aika usein jäänmurtajaksi muodostuu pyörätuolin tekniikasta
keskusteleminen. Miksi siinä ei ole juomatelinettä? Löytyykö
istuinlämmitin? Ehkä jopa Miten sillä pääsee kynnyksistä ja ylämäistä?
Oletko tosi vahva kun jaksat tuota pyörittää?
Tavalla tai toisella, aina on ihmisten kanssa toimeen tultu, ja kommunikaation esteet ylitetty.
torstai, 9. helmikuu 2006