Sekä Jenni-Juulia että Kaura ovat viime aikoina puhuneet vammaisiin suhtautumisesta, sanoista ja asenteista. Törmäsin sattumalta myös Piikin kirjoituksiin lesboista, ja löysin paljon samaa ajattelutapaa, erityisesti kommenteissa käydystä keskustelusta. Pitääkö kertoa, voiko kertoa ja milloin voi kertoa, miten siitä puhutaan ja miten toisen ihmisen reaktioita autetaan, vai ollaanko auttamatta? Fyysisen vamman kanssa tilanne on tietenkin siinä mielessä erilainen, että sitä ei yleensä voi salata, mutta ajatuksen ja asenteen tasolla mielestäni puhutaan samoista asioista.

Omalla kohdallani olen pohtinut, milloin kerron tuntemattomille vammaisuudestani, jos ensikontaktimme ei sisällä fyysisesti tapaamista: puhelimessa, kirjeessä, netissä. Kirjoitanko työhakemukseen, että käytän pyörätuolia? Kerronko asiakkaalle, että ilmottaudu respaan, tulen noutamaan sinut siitä avustajakoiran kanssa? Aloitanko keskustelun ircissä sanomalla "hei, olen Tassu, vammainen"?

Olen ratkaissut ongelman siten, että kerron vammastani vain, jos se on luontevasti mahdollista. Konferenssijärjestäjiltä voi kysyä, pääseekö konffapaikalle tuolilla, tai voiko hotellista varata invahuoneen. Asiakkaalle en sano mitään, vaan annan heidän huomata itse. Jotenkin koen, että jos kerron vammaisuudestani kovasti etukäteen, teen siitä valtavan numeron, ja sen jälkeen muidenkin on vaikea suhtautua siihen.

Työelämässä keski-ikäisten metallimiesten keskellä vammaisuudesta on varmasti haittaa. Minun pitää todistaa olevani pätevä, todistaa enemmän kuin terveen. Toisaalta voi ajatella, pitääkö todistaa enemmän kuin miehen, enemmän kuin vähän vanhemman henkilön? Entä voiko tällaista todistamisen määrää edes verrata? Mutta on vammaisuudesta ja tässä tapauksessa naiseudesta hyötyäkin: kun minut on kerran tavannut, niin varmasti muistaa! Pitää vain pitää huoli, että jättää hyvän ensivaikutelman.

Metallimiesten on myös helppo sulattaa vammaisuuteni, kunhan ensikosketuksen aiheuttama shokki on ylitetty, ja aika usein jäänmurtajaksi muodostuu pyörätuolin tekniikasta keskusteleminen. Miksi siinä ei ole juomatelinettä? Löytyykö istuinlämmitin? Ehkä jopa Miten sillä pääsee kynnyksistä ja ylämäistä? Oletko tosi vahva kun jaksat tuota pyörittää?

Tavalla tai toisella, aina on ihmisten kanssa toimeen tultu, ja kommunikaation esteet ylitetty.