Stuttgart, maanantai-aamuna. Saksalainen nappaimisto, jossa mikaan ei ole oikealla kohdallaan, ja skandit puuttuvat kokonaan. Vastustan kiusausta vaihtaa kirjoituskielen saksaksi, lahinna saaliessani lukijoitani.
Viime reissusta poiketen kukaan ei viela ole tarjoutunut vaihtamaan asiointikielta englanniksi, vaikka oma saksani ontuu kuin kolmipyorainen pyoratuoli. Olemme saaneet tarpeelliset asiat hoidettua, vaikkakin joskus vahan hitaasti ja takellellen. Toistaiseksi kommunikaatio on rajoittunut small talkiin taksinkuljettajan kanssa, hotelliin kirjautumiseen ja ravintola-asiointiin. Huomenna on ensivierailu tulevalle tyopaikalleni, ja viela arvon kielivalintaani.
Esteettomyyden kannalta Saksa nayttaa samoja hyvia puoliaan, kuin mita osasin odottaakin. Liikennevalineet ovat esteettomia (jos hissi ei ole rikki...) ja useimmissa paikoissa on luiskat. Stuttgart on taynna makia, mutta kuulemma tuolia jaksaa lykata ihan hyvin. Itsenaiseen liikkumiseen kaipaan kylla sahkarin apua, mutta sen takiahan minulla sellainen on.
Kamera on ollut ahkerassa kaytossa, mutta saan niita nettiin vasta Suomeen paastyamme. Hotelin wlan oli seka kallis etta huonolaatuinen, joten emme maksaneet siita.
