Jenni-Juulia blogissaan ilmoitti taide- ja suunnittelukilpailusta,
jossa etsitään unelmien apuvälinettä. Ihana ajatus, ja toivon, että
kilpailuun tulee paljon osallistujia ja että joku tai jotkut niistä
pääsee ihan kaupallistamisen tasollekin saakka. Kilpailussa on taide-
ja muotoilusarja, ja tietenkin tekniikan ihmisenä tämä muotoilusarja
kiinnostaa enemmän suoran hyödynnettävyytensä takia. Totta kai
haluaisin pyörätuolin, josta toiset ovat kateellisia, tai jonkun
muutoin hyvin toimivan apuvälineen, joka helpottaa elämääni
merkittävästi. Kuten kilpailukutsussakin todetaan "pyörätuoli ei ole neutraali".
Jouduin äskettäin kirjoittamaan elämänkertaani apurahahakemusta varten. Pyydettiin "kahden sivun mittainen kertomus hakijan elämänkulusta ja tulevaisuuden suunnitelmista".
Hain apurahaa työtä varten, en vammaisuuteni takia, mutta tuollaisesta
elämäntarinasta on mahdotonta jättää vammaisuutta poiskaan - onhan se
vaikuttanut koulutukseen ja työhön liittyviin valintoihini ja
mahdollisuuksiini koko elämäni ajan. Päädyin rinnastamaan pyörätuolin
sukupuoleen. Kummastakaan ei pääse eroon, eikä sitä voi helposti
peittää, mutta kummankin voi nähdä etuna tai haittana. Olen päättänyt
nähdä ne ominaisuuksina, joista joskus on haittaa, mutta usein myös
etua. Minusta unelmien apuväline olisi sellainen, jonka voisi ylpeästi
mainita, ehkä halutessaan vähän leveillenkin, ja joka heijastaisi
persoonallisuuttani sopivasti korostaen, kuitenkin jättäen tilaa myös
toiselle ihmiselle ja hänen reaktioilleen.
tiistai, 28. helmikuu 2006