Jenni-Juulia blogissaan ilmoitti taide- ja suunnittelukilpailusta, jossa etsitään unelmien apuvälinettä. Ihana ajatus, ja toivon, että kilpailuun tulee paljon osallistujia ja että joku tai jotkut niistä pääsee ihan kaupallistamisen tasollekin saakka. Kilpailussa on taide- ja muotoilusarja, ja tietenkin tekniikan ihmisenä tämä muotoilusarja kiinnostaa enemmän suoran hyödynnettävyytensä takia. Totta kai haluaisin pyörätuolin, josta toiset ovat kateellisia, tai jonkun muutoin hyvin toimivan apuvälineen, joka helpottaa elämääni merkittävästi. Kuten kilpailukutsussakin todetaan "pyörätuoli ei ole neutraali".

Jouduin äskettäin kirjoittamaan elämänkertaani apurahahakemusta varten. Pyydettiin "kahden sivun mittainen kertomus hakijan elämänkulusta ja tulevaisuuden suunnitelmista". Hain apurahaa työtä varten, en vammaisuuteni takia, mutta tuollaisesta elämäntarinasta on mahdotonta jättää vammaisuutta poiskaan - onhan se vaikuttanut koulutukseen ja työhön liittyviin valintoihini ja mahdollisuuksiini koko elämäni ajan. Päädyin rinnastamaan pyörätuolin sukupuoleen. Kummastakaan ei pääse eroon, eikä sitä voi helposti peittää, mutta kummankin voi nähdä etuna tai haittana. Olen päättänyt nähdä ne ominaisuuksina, joista joskus on haittaa, mutta usein myös etua. Minusta unelmien apuväline olisi sellainen, jonka voisi ylpeästi mainita, ehkä halutessaan vähän leveillenkin, ja joka heijastaisi persoonallisuuttani sopivasti korostaen, kuitenkin jättäen tilaa myös toiselle ihmiselle ja hänen reaktioilleen.