Eilen vierailtiin uudessa työpaikassa. Käytiin kättelemässä miljoona ihmistä, joiden nimiä en kykene muistamaan, ja minulle esiteltiin monta paikkaa, joiden sijainnista ei enää ole hajuakaan. Oletan, että nämä asiat selviävät kun pääsemme muuttamaan tänne.

Työpaikka vaikutti mukavalta, samoin tulevat kollegat. Vielä toistaiseksi puhuttu kieli on englanti, mutta yritän vaihtaa sen saksaan heti kun oma kielitaitoni sen sallii. Voi olla vaikeaa vaihtaa kieltä kesken kaiken, mutta edellisten kokemusteni mukaan saksalainen ei jaksa kohteliaisuussyistäkään puhua englantia vain yhden ulkomaalaisen takia, joten lounasporukassa saa varmasti harjoitusta saksan kielestä ennemmin kuin huomaakaan.

Tuleva esimieheni kiinnitti paljon huomiota esteettömyyteen, mikä tietenkin ilahdutti minua. Ruokalassa sain kurotella itse tarjottimet ja lusikat, ja muutenkin auttoivat vain kun tarvittiin. Onneksi ei tarvittu paljon. Tästä olin erityisen iloinen, sillä yliauttaminen on pitemmän päälle todella rasittavaa. Pomo taisi muutenkin tajuta, että haluan selvittää itsellenikin, miten siellä selviää ja mitä erikoisjärjestelyjä tarvitsee tehdä.

Kaikenkaikkiaan vierailusta jäi oikein positiivinen kuva, ja odotan innolla, että pääsen aloittamaan varsinaisen työn.