Mutta asiaan: tässä laukkuja Tassun kevätkokoelmasta 2006! Kuvanlaatu on valitettavan huono, koska mun korekompetenssit ei ole digikuvaamisen alueella.
Ensimmäiseksi esittelen kaksi arkilaukkua, jotka on enemmän käytännöllisiä kun kauniita. Ensimmäinen on toki ihan designia, Ratian Marimekolle suunnittelema olkalaukku. Sen paras puoli on suuri tila ja hyvä olkahihna, jota on helppo kantaa sekä olalla että pyörätuolin takana. Samasta syystä pikkureppu on käytännöllinen, kun sen saa tuolin taakse roikkumaan ja se näyttää käsilaukulta. Lisäksi siinä on kätevä magneetilla suljettava etutasku, johon saa käden sujautettua ilman että laukun ottaa pois tuolin takaa.
Viime keväänä huomasin, että minulla ei ole yhtään valkoista laukkua ja tarvitsin työmatkalle ehdottomasti sellaisen. Tarpeeseen ostettu, mutta ei montaa kertaa sen jälkeen käytetty. Nätti laukku, mutta käyttötilaltaan onnettoman pieni. Eikä pysy tuolin kahvoissa.
Seuraavaksi kaapista kaivautui esiin muistorikkaita laukkuja. Kirjava reppu on pehmeää puuvillakangasta ja eksoottisesti kuvioitu. Siinä on paljon erilaisia taskuja, vetoketjuja ja nauhoja, ja sen toinen olkain on poikki. Ostin sen ensimmäiseltä itsenäiseltä ulkomaanmatkaltani Englannista, ja se oli aikoinaan kovassa käytössä. Nyt en vaan raaski luopua siitä.
Pieni punainen Maripussukka on äitini sanojen mukaan kovin kätevä. Sen voi ripustaa vaikka kaulaan ja sitten sinne voi laittaa viiden markan setelin. Ainoa vaan, että markkoja ei ole enää, ja käsilaukku kaulassa näyttää melkoisen säälittävältä. Mutta koska se on niin kovin kätevä, en heitä sitä pois, vaan odottelen sen kätevyyden hyödyntämistä sopivassa välissä.
Ruskea käsilaukku on Portugalista, ja siinä on helposti avattava lukko. Sen päälinahka on hiukan kutistunut, koska teinivuosien Ruisrockissa se joutui rankkasateen uhriksi ja samalla suojaamaan reisipoloisiani kastumiselta. En käytä sitäkään enää nuupahtaneen ulkomuodon takia, mutta muistojen vuoksi sekin on vielä kaapissani.
Musta pikkulaukku on tässä sarjassa ainoastaan symmetrian vuoksi. Se on käytännöllinen ja kaunis pikkuinen käsilaukku, jonka voi ottaa mukaan kun käyttää jakkupukua tai menee teatteriin. Pitkä remmi riittää hyvin olan yli mummotyyliin ja saa laukun roikkumaan maassa jos sen ripustaa tuolin taakse.
Koko laukkukokoelman kruunu on tässä. Ihana, pienisuuri käsilaukkuni, jonka ostin edelliseltä Saksan reissulta. Aitoa nahkaahan se ei ole, mutta siitä huolimatta oikein pehmeä ja mukava. Hihnan pituus on juuri oikea tuolin taakse, ja käsivarrellakin se heiluu kätevästi silloin kun kävellä könkähtelen. Laukku imee sisäänsä perustavaroiden (lompakko, 2 kännykkää, aurinkolasikotelo, taskutietokone, särkylääkkeet, avaimet töihin ja kotiin, huulipuna, peili, muutama kynä ja sekalainen määrä pikkukrääsää) lisäksi myös kameran, hansikkaat ja miehenkin lompakon tarvittaessa. Ja jos oikein tiukka paikka tulee, vetoketjun voi jättää auki, jolloin sisään mahtuu vielä enemmän tavaraa. Lisäksi jos laukussa ei joka hetki sattuisi olemaan niin paljon tarviketta, se näyttää hyvältä myös vähän tyhjänä - mitä ei kaikista laukuista voi todellakaan sanoa!
