112062.jpg Aikainen mato pääsee hengestään, vai miten se nyt meni. Tänään olen purkanut yhden kirjahyllyn ja pakannut sen sisällön pahvilaatikkoihin, sekä selvittänyt yhden lipaston sisällön osin roskiin ja osin laatikoihin. Asuntoon alkaa kertyä pahvilaatikoita pikkuhiljaa. Kirjahyllyn purkaminen osiin oli hyvä valinta, koska tasopinnoille alkaa aina kertyä tavaraa, ja tämä kerran läpikäyty hylly oli jo melko kaoottisessa tilassa. Nyt hyllylevyt ovat siististi läjässä vierekkäin ja tavarat kauniisti laatikoissa hyllypinon vieressä.

Aikaisessahan minä näitten kanssa olen. Muuttoon on vielä pari kuukautta, ja nyt jo puran hyllyjä ja pakkaan säilöön meneviä tavaroita. Yllättävän paljon kuitenkin kertyy tavaraa, jotka viedään sukulaisten nurkkiin säilöön, ja niiden kuljetteluun menee aikaa. Enkä tietenkään voi olettaa, että sukulaiset ja tuttavat ovat paikalla availemassa kellareidensa ovia juuri silloin kun minä sitä tarvitsen.

Elämääni leimaa suurelta osin melkoinen suunnitelmallisuus. Tarvitsen monessa asiassa apua, mutta en kuitenkaan niin monessa, että sitä olisi jatkuvasti oltava saatavilla esimerkiksi täysipäiväisen henkilökohtaisen avustajan muodossa. Niinpä isommat urakat pitää ajoittaa, pilkkoa ja suunnitella siten, että apua on saatavilla. Tänäänkin pakkasin avustajani kanssa, jolla oli neljän tunnin työvuoro, ja seuraava pakkauskerta voi olla vasta muutaman viikon päästä.

Vamma on jossain määrin varmasti vaikuttanut suunnitelmallisuuden kehittymiseen, mutta on sitä ihan luonteessanikin. Jos vamma sitä on sitten lisännyt, niin hyvä on, ei se haittaakaan. Työ- ja muussakin elämässä järjestelmällisyys, huolellisuus ja organisointikyky ovat kullanarvoisia, riippumatta siitä, mistä tai miksi ne on opittu.