Olin kirjoittamassa otsikolla "Asunto-ongelmia, monesko osa?", kunnes huomasin tarkistaa. Olenkin kirjoittanut sillä otsikolla jo aiemmin, joten tämä on sitten osa II. Jatko-osia varmaankin vielä tulee.
Tähän mennessä tapahtunutta
Työnantajani Saksassa on etsinyt meille asuntoa, ja löytänyt hyvän, vammaisille soveltuvan kerrostalokolmion. Olemme allekirjoittaneet vuokrasopimuksen tästä asunnosta huhtikuun 6. päivänä siten, että vuokrasuhde alkaa 1.10.06.
Koska työni alkaa jo syyskuun alussa, tarvitsimme syyskuun ajaksi jonkun asunnon. Löysimmekin ihan mukavan majapaikan, josta kirjoitimme vuokrasopimuksen heinäkuussa. Kaiken piti siis olla järjestyksessä.
Elokuun alussa sitten saapuu kirje, jossa kerrotaan, että tässä "varsinaisessa" asunnossamme on muuten jotkut tulorajat ja jotain muita, minulle tuntemattomaksi jääneitä, kriteereitä asumiseen. Näistä ei ollut mainittu meille mitään vuokrasopimuksen allekirjoituksen yhteydessä, eikä vuokrasopimuksen 20 sivultakaan löydy mitään viittausta näihin.
Täytin kiltisti blanketteja, hankin tulotodistuksia, lääkärintodistuksia ja kaiken maailman todistuksia, ja lähetin Virastoon. Setä Virastossa tutki papereita, ja eilen saimme päätöksen:
Voimme myöntää asuntoja ainoastaan tietyillä perusteilla, eikä näitä perusteita ole hakemuksessanne näytetty toteen. (vapaa suomennos)
Lomakkeessa ei kysytty mitään työnantajasta, työstä Stuttgartissa, tai muustakaan sellaisesta syystä, joka päätöksessä nimettiin "näiksi perusteiksi", ja vuokranantajan kanssa oli aikaisemmin ollut puhetta ainoastaan vaikeavammaisuuden todentamisesta. Suomessa minut luokitellaan vaikeavammaiseksi (80% haitta-aste), mutta en tiedä Saksan käytännöstä. Vuokraemäntä kuitenkin vakuutti, että pyörätuolin käyttämisen pitäisi riittää.
Lyhyesti tilanne on se, että muutamme alle viikon päästä, ja olen juuri saanut päätöksen siitä, että emme saa sitä asuntoa, josta olemme kirjoittaneet vuokrasopimuksen.
Lähdemme edelleen alkuperäisen suunnitelman mukaan, ja toivomme muuttavamme Fasaanipihalle lokakuussa. Allekirjoitetun vuokrasopimuksen tulisi sitoa molempia osapuolia, ja saksalainen ystäväni lupautui jo tulemaan tulkiksikin tarvittaessa. Hyvä tietää, että apua on tarjolla, jos hätä tulee.
Kaikesta tästä säätämisestä huolimatta fiilis lähteä on loistava, ja pakkaaminenkin sujuu aikataulussa. Olen vakuuttunut siitä, että saamme kaiken ajoissa laatikoihin ja autoon, ja muutkin asiat hoituvat jotenkin.
Enää kuusi yötä Suomessa!
