Tui:n kirjoituksen innoittamana kirjoitin lyhyen kuvauksen Stuttgartin syyskuusta.

Vedän villapaitaa tiukemmin ympärilleni, kun kävelen juna-asemalta töihin. Joen päällä leijuu sumuriekaleita. Ilma tuoksuu raskaalta, ehkä illalla ukkostaa.

Lounastunnilla keskipäivän aurinko häikäisee niin, että joudumme siristämään silmämme melkein kiinni saakka, ja pihan poikki kävellessä ehtii tulla hiki. Ihmiset istuskelevat seinustalla ja hellivät itseään loppukesän auringolla ennen iltapäivän kokousputkea.

Kävelykadulla on lämmintä. Villapaidat roikkuvat käsivarsilla ja olkalaukkujen hihnoissa, aurinkolasit on kaivettu esiin. Poikkean vaateliikkeen ilmastoituun viileyteen hetkeksi, jotta jaksan taas seuraavaan kortteliin.

Ihmisjoukon hälinän seassa torilta kuuluu iloista naurua ja haitarin soittoa. Viinijuhlilla perheet kokoontuvat illalliselle, ja ystävät tapaavat toisiaan. Haemme lasilliset paikallista viiniä ja siirrymme sivummalle nauttimaan niistä.

Illalla ukkostaa vähän, ja ilma raikastuu hiukan. Ennen nukkumaanmenoa laitan villapaidan valmiiksi tuolin selkänojalle, sillä aamulla on taas kylmä.