Tänä iltapäivänä menin nostamaan pankkiautomaatilta käteistä, kuten niin usein ennenkin. Eilen olin tarkistanut, että tilillä on reilusti toista tonnia rahaa, niinkun pitäisikin. Automaatti sylkäisee kortin ulos, eikä anna rahaa. Kummastelen, mutta arvelen, että automaatissa on joku vika, mutta ajattelen tarkistaa kuitenkin tilin summan, jotta näen veloittiko automaatti tämän haamunoston tililtä.

Tilin saldo -97,02 euroa.

MITÄ??!! Olin aivan varma, että edellispäivänä saldo oli lähemmäs kaksi tuhatta euroa, ja vielä varmempi olin siitä, että en ollut tämän päivän aikana käyttänyt enempää kuin noin 100 euroa ostoksiini. (Sivuhuomautus: siinä summassa oli mukana myös tankillinen bensaa.) Automaatti on vankasti sitä mieltä, että tililläni ei ole katetta, enkä saa rahaa.

Automaatti sattuu olemaan oman pankkini seinässä, joten marssin sisälle pankkiin. Järkyttävän jonotuksen jälkeen (satuin juuri töistätuloruuhkaan) pääsen tiskille, jossa setä ilmoittaa, ettei voi tulostaa tiliotettamme, eikä muutenkaan ota kantaa tähän asiaan. "Olette vain käyttäneet liikaa". Juu, niin varmaan.

Kotona avaan nettipankin, ja totean kauhukseni, että tililtä on nostettu neljänä eri kertana yhteensä melkein 1800 euroa kansainvälisinä korttinostoina. "Mit PIN", eli tunnuslukukin on ollut käytössä. Sekä minun että mieheni kortit ovat tallessa (tarkistimme ainakin neljästi). Jollakulla on siis kopio kortistani (tai miehen kortista, ihan sama) ja sen kortin pin-koodi. Loistavaa.

Tässä vaiheessa onneksi saapuu pelastava enkeli paikalle, ja auttaa minua soittamaan pankin palvelunumeroon. Täällä kun nuo automaatit ovat sellaisia, että ensin valitaan läjä numeroita ("paina 1 jos haluat ostaa autovakuutuksen, 2 jos haluat tilata joulukuusen") ja sen jälkeen vastaillaan kysymyksiin "ja" tai "nein" tai jotain muuta, kulloisenkin valikon mukaan. Paniikkitilanteessa tällaiset automaatit ovat painajaista, joten olin kiitollinen siitä, että joku muu hoiti tämän asian puolestani. Kiitos vielä siitä!

Täti toisessa päässä sanoi, että asia kuuluu jollekin toiselle osastolle, pyysi puhelinnumeron ja sanoi, että he ottavat yhteyttä "joidenkin päivien sisällä". Hienoa...

Epäselväksi jäi muunmuassa
- sulkiko täti korttimme?
- mitä tapahtuu "kadonneille" rahoille, saammeko niitä koskaan takaisin?
- miten hoidamme tilille rahaa näitä tänään tehtyjä pankkikorttiostoja varten?
- mistä tiedämme mitä kaikkea muuta "joku" on kortillamme tehnyt?
- millä nyt elämme.

Onneksi on visa, jolla saa hirveään hintaan käteistä automaatista, mutta entä jos sekin nosto luetaan ja joku kopioi visanikin?

Kaiken lisäksi juuri tänään oli sellainen päivä, jolloin kaipasin kotiin ja inhosin kaikkea tässä maassa, ainakin melkein, enkä todellakaan olisi kaivannut tällaista sotkua. Toisaalta, ne aikaisemmat murheeni pahasta ruuasta ja hankalasta työkulttuurista tuntuvat nyt varsin pieniltä.

Tulee muuten mieleen Kafkiksen sählingit pankkikorttiensa kanssa... Terkkuja Espanjaan!