Koen, että jokaisella postauksellani pitää olla sanoma. Rakenteen pitää olla edes siedettävä, ja lopussa joku kiva pikku juju tai muuten vaan pointti. Tarpeettomat kirjoitukset, joissa ei sanota mitään, voi hyvin jättää julkaisematta. Itseasiassa minä jätän ne kokonaan kirjoittamatta, ja julkaisen kaiken, minkä kirjoitankin. Julkaisukynnys on siis matala, itsesensuuri toimii jo paljon ylemmällä tasolla. En ole ammattikirjoittaja, joten laatukin on amatöörin tasoa rakenteita ja muita myöten. Haluan kuitenkin tuottaa niin hyvää tekstiä, kuin se itselleni on mahdollista, kuitenkin riittävän pienellä vaivannäöllä. En siis jaksa hinkata tekstejäni moneen kertaan, usein en edes oikolue niitä.

Olen nykyisin jatkuvasti väsynyt. Se on ihan normaalia, ja johtuu uuteen kulttuuriin sopeutumisesta, mutta vie kuitenkin kovasti aikaa ja energiaa. Monesti minulla on joku ajatuksen poikanen hautumassa, aihe, josta voisin postata, mutta se jää syystä tai toisesta kirjoittamatta. Ajatus ei hahmotu loppuun saakka, tai sitten en vaan saa sitä sanoiksi koneelle. Kirjoittaminen sinänsä on minulle helppoa, tekstiä tulee, kunhan sormet vaan tavoittavat näppäimistön. Ylivoimaista välillä on keskittyä riittävän pitkään, että saan jotain aloitettua. Väsymyshän heikentää myös keskittymiskykyä. Sinänsä normaalia siis, mutta heikentää päivitystahtia.

Samasta syystä en enää ole osallistunut Runotorstaihin tai Valokuvatorstaihin. Aina välillä niistäkin herää ajatuksia ja ideoita kuvasta tai runosta, mutta toteuttaminen jää puolitiehen. Niistä en kuitenkaan kanna murhetta, sillä panostani niihin kahteen ei kukaan erityisesti kaipaa. Osallistun niihin taas sitten, kun jaksan.

Kaikkein hassuin syy on se, että tuntuu, ettei minulle tapahdu täällä mitään kiinnostavaa. Silloin kun olin itse Suomessa, luin mielelläni ulkomailla asuvien kertomuksia ihan tavallisistakin asioista. Nyt tuntuu, ettei minulla ole mitään riittävän mielenkiintoista sanottavaa, joten en kirjoita mistään.

Niinpä kysynkin teiltä, hyvät lukijat, mistä te haluaisitte lukea?