Saksassa, ainakin tällä alueella, tulee lunta joka vuosi. Yleensä se tulee jo marras-joulukuussa, mutta tämä talvi taitaa olla erityinen ihan joka paikassa, ja täälläkin lumi on vähän myöhässä. Eiliset säätiedotukset lupailivat lumisadetta jo päiväksi, mutta se alkoi vasta alkuillasta. Iltaan mennessä oli kuitenkin hieno lumipeite satanut maahan, kuten edellisen postaukseni kuvista näkyy.

Tänä aamuna lunta oli sitten ainakin se luvatut 30 cm, ellei enemmänkin. Meidän pihassa oli aurattu hyvin, siitä pääsi pyörätuolillakin hyvin kulkemaan, mutta siitä huolimatta ulko-oven edustalla oli lauma asukkaita taivastelemassa kun ei uskalla liikkua, on lunta. Pyyhälsin siitä koiran kanssa lenkille, ja talonmies huuteli perään, että varovasti, siellä on lunta!

Työmatka olikin sitten hupaisa kokemus. Matkaa minulla on kotoa töihin 7 km, ja yleensä siihen kuluu 15-20 minuuttia. Pahallakaan ruuhkalla puoli tuntia ei ole ylittynyt. Paitsi tänään.

Saksalainen ei todellakaan osaa ajaa lumella. Auratulla, leveällä, suoralla tiellä voi ajaa korkeintaan 30 km/h (rajoitus 50km/h), risteysalueilla sitten ainoastaan ryömintävauhtia. Moottoriteitä on suljettu ruuhkien ja onnettomuuksien takia, bussiliikenne on lopetettu kokonaan, junat eivät kulje kun vaihteet eivät kestä lunta ja maassa vallitsee täydellinen kaaos.

En saanut itse kuvia, mutta muiden kuvamateriaalia voi käydä katsomassa vaikka näistä linkeistä:
Stuttgarter Zeitungin kuvamateriaali näyttää ihan kotoisalta, eikö?
Life in Stuttgart on myös ottanut kuvia tänä aamuna.

Töissä ihmiset kommentoivat, että eikös ole kotoista. Ei ole, meillä Suomessa ihmiset osaavat ajaa lumella. Ja tulihan sitä täälläkin sorruttua ylimieliseen henkseleitten paukutteluun aiheesta. Pomo kysyi miten pääsin töihin, niin sanoin että autolla. "Ei lumi ole ongelma, osaan kai mä nyt talvella ajaa." Monta kollegaa on kotona, kun eivät pääse töihinkään. Pahus kun en itse tajunnut.