...mutta sammutuskalustoa ei tällä kertaa tarvita. Joulun ja uuden vuoden vietimme Suomessa perheidemme ja ystäviemme kanssa. Oli mukava loma, ihanaa tavata kaikkia rakkaita ihmisiä ja syödä hyvää suomalaista ruokaa, mutta hienoa oli myös palata kotiin. Niin, kotiin, se tämä meille näköjään jo on.

Matkat sujuivat Superfastilla (emme suosittele) oman auton ja eläintarhan kanssa. Vaikka olikin vaikeuksia saada selvitettyä Tallinkin tätsylle ihmisten, eläinten, autojen ja pyörätuolien oikea lukumäärä, matkat sujuivat kohtalaisesti. Onneksi oli läppäri ja menomatkalla Sopranosin ensimmäinen tuotantokausi, paluumatkalle Lostin kakkonen. Lostia ei ehditty ihan kokonaan katsoa, joten sitä herkkua on vielä näille viimeisille vapaapäiville jäljellä.

Kotona meitä odotti myös muutama ihana yllätys. Postilaatikossa oli kirje hyvältä ystävältäni, josta en ole kuullut neljään kuukauteen mitään. Se yksinään olisi ollut jo riittävän hienoa, mutta kirjeystäväni vaihtoi kesken kirjeensä kielen englannista saksaan, enkä minä edes huomannut! Olen siis ainakin jotain oppinut.

Aktiiviset lukijani muistanevat myös mitä tapahtui rahoillemme pankkikortin kopioinnin yhteydessä. Juuri ennen joulua postissa oli tullut kirje, jossa sanottiin, että rahat on palautettu tilille, ja onneksi ne myös näkyvät tiliotteella. Kaikki siltä osin siis kunnossa!

Uusi vuosi on siis alkanut ja uudet kujeet. Täällä elämä jatkuu vanhaan malliin ja raportteja teutoniasta on luvassa vielä seuraavat kahdeksan kuukautta.