372907.jpg

Jokaiselle koiraperheelle tulee joskus tilanteita, joissa koiran joutuu laittamaan hoitoon. Niin meillekin. Suomessa asuessamme olemme saaneet näissä tilanteissa apua kavereilta ja perheeltä, erityisesti äitini on ollut innokkaasti ottamassa karvakorvaamme hoitoon. Ulkomailla asuessa tätä luksuspalvelua ei ole käytössä, joten pitää etsiä muita vaihtoehtoja. Päädyimme etsimään hyvän kennelin, siis koirahoitolan, jonne koiran voi viedä oman lomamme ajaksi.

Kollega suositteli tässä lähellä sijaitsevaa kenneliä, jota itsekin oman koiransa kanssa käyttää. Nettisivujen perusteella paikka näytti ihan hyvältä, vaikka vähän epäilyttikin kuvien puute. No, ei koiria html-taidoilla hoideta, joten soitin omistajalle ja varasin ajan tutustumiskäyntiin.

Suomessa olemme käyneet kenneleissä myös, ja koiramme on yhdessä hoitolassa jopa viikon viettänytkin. Siellä homma toimii niin, että käydään tutustumassa, ja jos koiran omistaja on tyytyväinen paikkaan, sovitaan hoitoaika, ja koira viedään hoitoon. Koiralle jätetään yleensä oma peti tai muuta vastaavaa tuttua mukaan, ja useimmiten myös omat ruuat. Loman päätyttyä omistaja hakee koiransa pois, ja maksaa hoitojakson, ellei sitä sitten ole maksettu jo etukäteen. Yksinkertaista ja suoraviivaista.

Tällaista toimintaa odotin täälläkin saavani, mutta kävi ilmi, että maan tapa voi olla kovasti erilainen totuttuun nähden. Kennelin omistaja Max kyseli jo puhelimessa paljon minusta ja koirastani. Kävi ilmi, että olen naimisissa, ja niinpä saatesanat tutustumiskäyntiin olivat: "Ota mukaasi koira, koiran rokotuskirja ja miehesi. Se on tärkeää. Varatkaa reilusti aikaa." Olisimme varmasti muutenkin menneet sinne yhdessä, mutta hiukan oudolta kuulosti, että mieskin pitää ottaa mukaan. Minun koiranihan se on, eikä sen pitäisi hoitojaksoon paljonkaan liittyä millainen mies minulla on. Vaan mikäs siinä, yhdessä mentiin.

Täsmällisesti sovittuun aikaan olimme perillä ja Max tulikin meitä autolle vastaan. Keskustelu käytiin englanniksi Maxin aloitteesta, enkä minä sitä sitten alkanut kieltämäänkään. Onhan se helpompaa. Kun otin koiran autosta ulos, Max pyysi heti hihnan itselleen ja lähti viemään koiraa ulkotarhan suuntaan. Me seurasimme perässä.

Seurasin Maxin käyttäytymistä koiran kanssa, ja olin tyytyväinen näkemääni. Kun koira yritti vetää, Max pysähtyi, ja odotti, että hihna löystyy. Ovesta Max meni itse ensin, koira perässä. Tarhaan tultua Max pyysi koiran istumaan - englanniksi - mutta käsimerkin ansiosta eläin ymmärsi mitä pitää tehdä. Hihna irti ja koira vapaaksi. Meitä haastateltiin koiran tavoista, tottumuksista, suhtautumisesta muihin koiriin ja muuta normaalia. Kerroin, että koira ei ole agressiivinen muiden koirien kanssa, ei tappele urosten kanssa eikä pure pienempiään, ja Max päästi hoitokoiralaumansa narttukoirat vapaaksi pihalle. Niitä olikin monta, kymmenkunta, kaikki eri kokoisia. Siellä oli myös yksi valtavan suloinen keltainen labradori, jonka kanssa meidän koiralla synkkasi heti. Myöhemmin tuo keltainen opetti miten avataan ovi. Onneksi meidän koiramme ei aina ole kovin nopeaälyinen.

Koirat jäivät pihalle keskenään hillumaan, ja me menimme sisälle katsomaan tiloja ja puhumaan sopimuksista ja säännöistä. Tuntui aika hurjalta jättää koiralauma yksinään ulos, mutta Max vilkuili koko ajan ikkunoista pihalle ja komensi aina tarvittaessa. Omamme päivysti oven takana tiukasti, ja kyllästyttyään aloitti valtavan ulvontakonsertin, jonka Max kävi tylysti lopettamassa tiukalla karjaisulla.

Tähän asti touhu on mennyt niinkuin suomalaisessakin kennelissä menisi, lukuunottamatta tuota koirien kanssa leikkimistä. Täällä nyt muutenkin koirat leikkivät enemmän keskenään, lenkilläkin, ja niiden oletetaan tulevan toistensa kanssa toimeen. Ja useimmiten ne tulevatkin, kun ovat pienestä asti siihen tottuneet.

Käytännöistä puhuminen aiheutti sitten hiukan hymyilyä tässä päässä. Koiralle pitää viedä mukaan rokotustodistuksen lisäksi oma sänky ja omat ruuat, kuten oletinkin, mutta sen lisäksi myös leluja, omistajan hajuisia vaatteita ja muuta lohtutavaraa. Jos koiralla on oma shampoo, jolla se haluaa itsensä pestävän, se pitää myös tuoda mukana. Tarjolla on myös pesu- ja föönauspalveluita, trimmausta ja kynsienleikkausta, eri hintaan luonnollisesti.

Ennen varsinaista hoitojaksoa koira pitää tuoda testipäiväksi kenneliin. Sen aikana "koira oppii, että täällä on mukavaa, täällä saa ruokaa, ja omistaja tulee hakemaan takaisin". Jos testipäivä menee hyvin, voidaan hoitojakso varata, mutta jos tulee ongelmia, joudutaan ottamaan toinen testipäivä. Kuulemma jotkut koirat ovat niin herkkiä, että ahdistuvat liiaksi jos heti jätetään koko päiväksi, että pitää totutella pikkuhiljaa. Herkimmille koirille voidaan järjestää myös testiyö.

Eihän tuosta tietenkään mitään haittaa koiralle ole, mutta minusta tässä mennään jo vähän turhan "koiralähtöiseen" ajattelutapaan. Tutustumiskierros on ihan ok, omistajankin kannalta, mutta nämä testipäivät ja omat shampoot ovat jo vähän ylireagointia. Voihan sen toisaalta ajatella niinkin, että kennelin omistaja haluaa koiran parasta ja varmistuu että kaikki sujuu hyvin niin koiran kuin kennelinkin kannalta. Ja eihän siitä haittaakaan tietenkään ole.

Sokerina pohjalla kennel tarjoaa myös lisäpalveluita: koirahierontaa, koiratelepatiaa, koirien väriterapiaa ja koirameditaatiota. Omamme on aktiivinen koira, joten pitäisi välttää punaista väriä sen ympäristössä, sininen olisi parempi. Ja kaikki nämä tietenkin erillisestä maksusta. Joku tekee hyvin rahaa.

Kaiken kaikkiaan kennel vaikutti kuitenkin omituisista piirteistään huolimatta ihan hyvältä ja koirat näyttivät voivan siellä hyvin. Se oli siisti, koirat olivat hyvän näköisiä ja suhtautuivat omistajaan iloisesti, ja niitä ulkoilutetaan joka päivä. Kollegallani on hyviä kokemuksia siitä, joten eiköhän siitä meillekin hoitopaikka tule.

Mikäli testipäivä sujuu hyvin, ja vaihdamme hihnan siniseksi.