Blogini täyttää tänään yhden vuoden. Synttäreitä on Blogistaniassakin ollut tapana juhlistaa jollakin tavalla, joten niin meilläkin.

Aloitin blogin viime helmikuussa, kun tieto työkomennuksesta Stuttgartiin oli varma. Muuttopäivä ei vielä ollut selvillä, mutta ajankohta karkeasti kuitenkin oli. Blogin aloituksen aikaan kävimme myös ensivisiitillä Stuttgartissa komennuksen varmistumisen jälkeen. Itse olin käynyt täällä aikaisemmin useampaankin kertaan työasioissa, ja kerran lomareissun yhteydessäkin, mutta ensimmäinen kerta komennustiedon jälkeen oli kuitenkin merkittävä. Muistan vieläkin, kuinka lentokentällä sanoin miehelleni Stuttgartin kaupungin merkkiä osoittaen: "Katso tuota, se on tulevan kotikaupunkimme logo."

Tutustumiskäynnillä Saksa näytti parhaita kasvojaan, ilma hymyili ja ihmiset suhtautuivat ymmärtävästi saksantaitooni, joka "ontuu kuin kolmipyorainen pyoratuoli", ja työpaikallakin asiat sujuivat sulavasti. Niin moni näistä asioista oli muuttuva…

Blogin alkuaikoina, kun muutto ja siihen liittyvät asiat olivat vielä melko kaukaisia, keskityin paljon vammaisuuteen eri teemoilla. Esteettömyys, asenteet ja apuvälineet olivat tapetilla useaan eri otteeseen ja eri näkökulmista. Erityisesti Helsingin kaupungin järjestämät kuljetuspalvelut puhuttivat.

Jaksoin myös vastailla meemeihin ja kirjoittaa bloggauksesta yleisesti.

Maaliskuun lopussa saimme tiedon asunnostamme ja ensimmäisiä kuvia paikan päältä. Helpotti, kun tiesin meille löytyneen majapaikan, ja muuton todellisuus konkretisoitui entisestään. Toukokuussa oli aika miettiä jo muuton toteutustakin, ja arvioida muutettavan tavaran määrää. Samoihin aikoihin blogiin alkoi ilmaantua kuvia pahvilaatikkokasoista, ensin tyhjistä ja ajan kuluessa täyttyvistä. Nyt noiden vanhassa kodissa otettujen kuvien katsominen tuo mukavia nostalgiamuistoja mieleen, vaikka aikaa ei ole kulunut kuin puolisen vuotta siitä kun muutimme sieltä pois.

Toukokuussa tähänkin blogiin, niin kuin kymmeniin muihinkin, ilmestyi postaus Hallelujah!

Kesäkuun alussa olimme häämatkalla. Lomailmoituksen kommenteissa tästä mainitsinkin, mutta kukaan lukijoista ei tarttunut siihen. Johtuisikohan siitä, että useimmat lukevat vain postaukset, eivät kommentteja?

Muuton ollessa kahden kuukauden päässä, tein listoja tehdyistä ja tekemättömistä. Kiirettä ja paniikkia ei ollut, mutta mietin, olisiko jo aika. Pakkasin koko kesän pikkuhiljaa, joten lopulta mitään valtavaa kiirettä ei edes tullut. Kerrankin osasin arvioida omat voimani oikein, ja aikataulutin tehtävät asiat sen mukaan.

Lähiöasuminen ärsytti, moni asia Suomessa ärsytti. Ehkä siksi, että tiesin muuttavamme, ja halusin tehdä muutosta itselleni helpomman?

Heinäkuussa, juuri ennen muuttoa, ostimme asunnon. Nopea päätös, joka on osoittautunut hyväksi päätökseksi. On mukavampi ajatella takaisin muuttoa, kun tietää, että on koti mihin muuttaa. Asuntoasiat puhuttivat heinäkuussa muutenkin, kun kävi ilmi, että ensimmäiseksi kuukaudeksi ei ole vielä löytynyt asuntoa. Sekin selvisi ajallaan. Muuttoväsymyskin meinasi iskeä, mutta lopulta kaikki oli pakattuna autoon, vanha asunto siivottuna, ja nokka kohti uutta kotimaata.

Syyskuussa, kun olimme juuri muuttaneet, päivitin tiuhaan. Oli tarve kertoa ystäville ja tutuille Suomessa miten täällä menee, ja myöskin vähän purkaa itse kaikkea kokemaansa. Syyskuun postaukset ovat pitkiä, ja niitä on paljon. Internetin kanssa oli ongelmia, joten päivitykset tulivat työaikana työpaikan koneelta.

Lokakuun pääpuheenaihe oli työkulttuuri ja sen erot suomalaiseen verrattuna. Reissasin työn puolesta paljon, ja vapaa-ajalla kartoitimme lähiympäristöä ajelemalla ympäriinsä ja käymällä siellä sun täällä.

Marraskuussa bloggauksen aiheet vähenivät, tuntui ettei ole mitään sanottavaa. Kulttuurishokin ensi vaiheet taisivat tuolloin iskeä päälle, ja elämä tuntui raskaalta. Sosiaalista elämääkin kuitenkin oli, ja muuta jännitystä rahaskandaalin muodossa. Muutama tilauspostaus arjen pikkuasioista tuli kirjoitettua.

Joulukuun päätähtenä blogissakin oli itseoikeutetusti joulumarkkinat. Itsenäisyyspäivän aikaan pohdin suomalaisuutta. Joulun alla reissasin Suomeen työmatkalle, hostasimme vieraita täällä ja jouluksi matkustimme kaikki Suomeen joululomalle.

Tammikuussa olen kirjoittanut paljon säästä. Ensin oli myrsky ja sitten tulikin talvi. Molemmat aiheuttivat erityisjärjestelyitä täällä ja tuottivat paljon kuvamateriaalia blogiini. Päivityksiä ei tule kovinkaan usein, joka johtuu enimmäkseen siitä, että asioista on tullut arkipäiväisiä.

Blogi antaa itselleni hyvän päiväkirja-aihion menneeseen vuoteen. Vaikka en kaikesta kirjoitakaan, muistini paikkaa ne aukot, joita julkiseen tekstiin jää. Alkuperäinen ajatukseni oli kirjoittaa enemmän käytännönläheisiä asioita, joista olisi iloa myös muille ulkomaille muuttajille, mutta sen toteutuminen on jäänyt vajavaiseksi. Tiedä sitten, miksi te minua luette, mutta lukekaa vaan.

Tämä blogi ei lopeta yksivuotispäiväänsä, vaan porskuttaa aina komennuksen loppuun (elokuu 07) saakka.