Tapasin työpaikan keittiössä ulkomaalaisen. Luitteko nyt tarkasti? Ulkomaalaisen! En siis olekaan ainoa. Olen ehtinyt jo ihmettelemään, missä ne kaikki kiinalaiset, turkkilaiset ja puolalaiset ovat, joita täällä pitäisi olla pilvin pimein. Sihteerillä on muutama venäläinen harjoittelijoina, mutta muita ulkomaalaisia en täällä ole tavannut.

On ihanaa, kun voi jutella jonkun kanssa englanniksi tuntematta huonoa omaatuntoa. On ihanaa jakaa jonkun kanssa yhteinen kokemus ulkopuolisuudesta tässä saksalaisen sivistyksen kehdossa. Tämä toinenkin ulkomaalainen kokee saksan vaikeaksi kieleksi, kummastelee instituutin käytäntöjen jäykkyyttä, ja syö mieluummin omia eväitä kuin kanttiinin tönkkösuolattua kermakastiketta. Mutta myös kokee instituutin hyväksi työpaikaksi (meillä on eri esimies), arvostaa kokemustaan ulkomailla olemisesta ja käytännön taitojen harjoittelua, jota ei kuulemma kotimaassaan niin helposti saa.

Uskomatonta, miten hyvä mieli voi tulla siitä, että törmää toiseen samassa tilanteessa olevaan, vaikka ei olekaan tyytymätön siihen omaan tilanteeseensa.