Loma on takana ja olemme palanneet turvallisesti takaisin kotiin Saksaan. Matkustimme Euroopan reunalle, keväiseen Barcelonaan, ja tapasimme luonnollisesti myös Kafkakosken. Suomalaiskansalliseen tyyliin suunnistimme heti ensimmäisenä iltana turvallisessa suomalaisseurassa (no ainakin melkein) pohjoismaiseen baariin juomaan ruotsalaista siideriä ja juhlimaan Suomen jääkiekkovoittoa. Ainakin melkein. Mutta Ruotsi ja Venäjä hakattiin, niin että se hopea ei ole hävitty! Tunnelmia löytyy Kafkakosken mobiiliblogista kiinnostavien kulttuurikommenttien saattelemana.


Vaikka suomalaisporukka onkin aivan ehdoton lätkän finaalin seuraamiseen, ilta muistutti minulle selvästi, miksi en viihdy suomalaisissa baareissa. Aivan älytön viinan kanssa läträäminen antaa ujollekin suomalaismiehelle sellaista uhoa ja itsevarmuutta, että oksat pois. Alkuillasta ujona kysellään, että mistäs päin sitä ollaan tulossa, ja ihanko lomalla, mutta illan mittaan puheet suurenevat ja volyymit nousevat. Pitkään aikaan en ole tullut niin huonosti kohdelluksi, joskaan en myöskään niin suoraan vongatuksi, kuin pelin tiimellyksessä. Tasapuolisuuden nimissä pitää kyllä myös sanoa, että naispuoliset maanmieheni tekivät hyvinkin oman osuutensa tyrkkimällä, etuilemalla ja töykeilemällä vessajonossa. Kyllä me suomalaiset ollaan sitten fiksuja, etenkin lomalla.

Loma tuntui tällä kertaa aivan erilaiselta kuin yleensä. Normaalisti olen lomalla arjesta, tutustumassa vieraaseen kulttuuriin ja kokemassa uutta, oppimassa ehkä muutaman sanan uutta tai jo unohdettua kieltäkin. Tällä kertaa koin vahvasti, että lähden lomalle Saksasta. Lomalle kielivaikeuksista, arjen hoitamisesta oudolla tavalla, ikävästä pomosta ja kaikesta väliaikaisesta, jonnekin normaaliin. Turistin rooli on helppo ja huoleton. Osaan vähän espanjaa, mutta turistina minun ei tarvitse puhua sitä. Voin käyttää kaikki kymmenen sanaani ja käsiviittomat päälle, eikä kukaan arvostele, kun en puhu maan kieltä kunnolla. Turistina voin tehdä tyhmyyksiä paikallisten tapojen noudattamisessa, eikä niistä kannata ottaa paineita, koska teen niitä kuitenkin. Ja kaiken tämän päälle vielä se normaali lomakuvio: vapaata aikaa, ei aikatauluja, yleistä haahuilua paikasta toiseen, drinkkejä vaikka keskellä päivää, valmiiksi katettua ruokaa, ja aikaa yhdessä.

Tärkeintä antia koko lomassa taisi kuitenkin molemmille olla meri. Saksa on kuiva maa.