Kun lähdimme tälle komennukselle, paluu oli avoin. Minulla oli vuoden sopimus, jonka jälkeen työt jatkuisivat Suoemssa, mutta omassa päässäni oli vaihtoehto jatkollekin. Irtisanoimme vuokraasuntomme, pakkasimme osan tavarasta sukulaisten hoteisiin, osan mukaan muuttoautoon. Tärkeitä päätöksiä oli muun muassa lemmikkien mukaan ottaminen, auton myyminen ja se asunto, joskin asuntotilanne kehittyi myöhemmin lisää.

Nyt on takana 8 kuukautta komennusta ja ulkomaanelävyyttä. Jäljellä on vielä 4 kuukautta, kokonainen kesä, mutta on aika miettiä, mitä kesän jälkeen. Jäämmekö tänne, muutammeko takaisin Suomeen, vai jonnekin ihan muualle? Jos jäämme tänne, on nyt viimeistään aika alkaa etsiä uutta asuntoa ja miettiä työllistymistilannetta.

Jotta elämä ei olisi tylsää, minulle tarjottiin töitä Saksasta. Toisesta kaupungista, toisesta organisaatiosta, mutta saman tyylistä työtä. Organisaatio olisi tuttu, suuri osa työtovereista tuttuja, ja esimerkiksi esteettömyysasiat ovat kunnossa. Työnantaja ei vaadi saksankielentaitoa enempää kuin minulla nyt on ja lupasi auttaa asunnon etsinnässä. Asuntotilanne tuossa toisessakin kaupungissa on heikko, joten apu on kyllä ehdottomasti tarpeen.

Toisaalta taas Suomessa odottaa vakituinen työ, jossa viihdyn, oma asunto, ystävät, ja sukulaiset. Ja sydämeni on Suomessa, ainakin osittain, riippumatta siitä missä minä olen. Saksassa asuvan unkarilaisen ystäväni sanoin: ”I like it here, but I’m not at home.”

Meitä on tässä myös kaksi. Ei ole kyse vain minun urastani, minun haluamisestani ja valinnoistani, vaan myös mieheni tarpeita tulee kuunnella. Hänen työllistymisensä täällä koulutusta vastaavasti on äärimmäisen haastavaa, ja hanttihommien tekemnen pitemmän päälle ei ole motivoivaa. Mitään hirveää hinkua hänellä ei Suomeen ole, joten sikäli apua ei sieltäkään ole odotettavissa.

Kaikki seikat huomioon ottaen olemme nyt päättäneet palata komennuksen jälkeen Suomeen. Olen työpaikalla sopinut lopettavani heinäkuun lopussa, ja pitäväni elokuun lomaa, ja syyskuun alussa pakkaamme ei enää niin vähäiset tavaramme ja siirrymme aloittelemaan elämäämme uudessa, omassa kodissamme.

Tämä blogi raportoi elämästä Saksassa siis vielä neljän kuukauden ajan.