Aamiaisella huomasin, että lattialla on tuoreita verijälkiä. Miehen kanssa olimme suhteellisen varmoja, että kummankaan meidän verta se ei ole, joten tarkastimme eläinkunnan. Vasta kahdeksas karvainen tassu, joka kuului koiralle,  paljasti ammottavan haavan anturassa. Ilmeisesti koira on aamulenkillä astunut lasiin tai johonkin muuhun terävään.

Mietin hetken, vienkö koiran lääkäriin, mutta koska anturaa ei voi ommella, päätin hoitaa sen kotikonstein. Betadinea puhdistukseen, vähän spraylaastaria sulkemaan haavan, puuvillakangas suojaksi ja idealside päälle. Hyvä tuli. Koomista oli se, että ennen sitomisoperaatiota koira ei aristanut tassuaan yhtään, ei vaikka tutkin ja räpelsin sitä. Betadinesta ei välittänyt mitään, ennen kun sitä tipahti sen korvallekin. Spraylaastari kirvelee ainakin ihmisellä ihan hirveästi, mutta sekään ei aiheuttanut ongelmia. Siinä vaiheessa kun kieputin idealsidettä tassuun, koiran hermot olivat jo aika tiukalla ja paikallaan makaaminen tympi.

Mutta kun vapautin koiran hoitotoimenpiteestä, se oli surkeuden huippu! Side tassussa ei voi kävellä, eikä maatekaan pääse kunnolla, kun tassu on niin rampautunut. Nyt se makaa sohvalla ja nurputtaa välillä, ja on erityisen surkea. Ehkä poikakoiraa hävettää tuo punainen side?

809284.jpg