Tänään kotiin tullessani lattialla odotti paksu ruskea kirjekuori täynnä virallisia leimoja. Kuori oli lähetetty Saksasta, ja sisälsi uuden asuntomme vuokrasopimuksen ja talon järjestyssäännöt Hausordnung. Meikäläisestä näkökulmasta katsottuna säännöissä oli jotain erikoisia piirteitä.

Hiljaisuus on talossa klo 22-7 ja 13-15. Sairaille ja vuorotyöläisille pitää antaa päiväunirauha. Tästä voidaan kuitenkin poiketa, jos joskus haluaa pitää juhlia, kunhan varoittaa naapureita etukäteen. Ja erikseen toivottiin, että naapurit osoittavat ymmärrystä toisiaan kohtaan.

Kellaria ei ole tarkoitettu romuvarastoksi, vaan saksalaisella täsmällisyydellä sen pitää olla hyvässä järjestyksessä, ja se pitää siivota ja tuulettaa säännöllisesti. Lisäksi muistutetaan, että kellarin ikkunat pitää olla kiinni sateella, myrskyllä ja kylmällä säällä.

Autohallissa saa pysäköidä vain omalle paikalle, ei siis naapurin paikalle, vaikka se olisi lähempänä. Polkupyöriä, lastenvaunuja, pyörätuoleja, leluja ja muita vastaavia ei saa jättää kulkuväylille lojumaan, vaan ne tulee säilyttää omissa varastoissa tai huoneistossa. Ruuanjätteitä ei saa heittää ikkunasta ulos, vaan ne tulee hävittää asianmukaisesti jätteiden mukana.

Näitä sääntöjä noudattamalla yhteisössä on kiva henki ja kaikilla hyvä olla. Mietin, millaistakohan se saksalainen elämä sitten on, jos näistä asioista pitää oikein järjestyssäännössä huomauttaa. Menenpä heti tarkistamaan, etten epähuomiossa pysäköinyt naapurin paikalle.