Minusta tuntuu, että tässä blogissa on muutettu jo ihan liikaakin, mutta nyt se on ainakin seuraavan 11 kuukauden ajaksi ohi. Eilen muutimme vihdoinkin siihen varsinaiseen asuntoomme, jossa asumme loppuosan tästä vuodesta.

Kollegoita oli auttamassa, firman auto lainassa, ja muutto sujui varsin näppärästi ja nopeasti. Yksi vaatekaappi meni rikki, ja sekin vain kollegan älyttömän ajatuksen takia, mutta se oli halpa (ja huono) IKEAn kaappi, eikä sen enempää harmittanut. Se on vielä toimintakuntoinen, joten saan edelleen vaatteeni jonnekin, mutta kaunis se ei enää ole. Toinen kollega ehdotti että voin liimata oven täyteen koiran kuvia.

Mutta oli se vaan mukavaa katsoa kun insinöörit muuttavat. Oli lavaa, pumppukärryä ja sidontavehjettä, jotta kaikki fyysinen työ saatiin minimoitua. Kiittelivät minua siitä, että käytän pyörätuolia (valintahan se onkin!), koska se tarkoittaa, että asuntoihin pääsee helposti sisälle. Ehkä jonkun pienessä päässä syttyi myös sen suuntainen ajatus, että esteettömyys on oikeasti hyvä monessakin mielessä? Kaikesta tästä rekvisiitasta seurasi se, että muutto oli nopea ja tehokas, ja neljässä tunnissa oli ajettu kaksi reissua Sprintterillä ja siirretty  koko täällä oleva omaisuutemme kahdesta paikasta loppusijoituspaikkaan. Tarjosin pitsaa ja olutta, ja pojat olivat tyytyväisiä.

Tänä aamuna etsin uutta reittiä töihin, mikä osottautuikin odotettua hankalammaksi. Autoa ei edelleenkään ole, joten käytän julkisia.

Tervejalkainen käyttäisi reittiä bussi - U-bahn - S-bahn, mutta koska sekä bussi että U-bahn ovat vähän hankalia (molempiin kyllä pääsee jos pakko on, bussit ovat matalalattiaisia ja niissä on ramppi, ja U-bahn periaatteessa ilman portaita, mutta keskellä oviaukkoja on pystytanko, joka haittaa sähköpyörätuolilla kääntymistä ja ruuhkaisessa junassa poispääsy on hankalaa) päätin "kävellä" (lue: huristella sähköpyörätuolilla) kohtalaisella etäisyydellä olevalle S-bahn-asemalle. Kotoa sinne kävelee noin 25 minuuttia, jos ei eksy välillä. Löysin aseman, ja totesin, että sinne johtaa vain portaat. Hieno homma, en siis mene sinne.

Seuraavalle asemalle oli jo pitempi matka, yhteensä kävelymatkaa tuli tunnin verran. Positiivisena puolena sanottakoon, että koira sai hyvän aamulenkin ja minä olen töissä todella heränneenä.

Nyt töissä katsoin tuota ensimmäisen aseman karttaa, ja onhan siellä hissit ja luiskatkin. Eli koko homma oli ihan vaan omaa tyhmyyttä ja hätäilyä. Takaisin menen sitä kautta, ja katson, josko löytäisin hissit ja luiskat helpommin aseman puolelta kuin ulkopuolelta.