Reko ja Tina Lundán: Viikkoja, kuukausia
Aivokasvaimeen sairastunut kirjailija urheilee jaksamisensa äärirajoille saakka, kirjoittaa maanisesti uutta näytelmää, riitelee vaimonsa kanssa ja siinä sivussa kirjaa ylös tuntojaan sairaudesta ja sairastumisesta. Kirjailijan vaimo pitää omaa päiväkirjaansa. Kirja Viikkoja, kuukausia on näiden muistiinpanojen yhteensovitus, joka kertoo koskettavasti ja paikoitellen raa’astikin vaikean, etenevän sairauden kanssa elämisestä.
Vaimon muistiinpanoista huokuu viha, turhautuminen ja katkeruus, jotka kumpuavat huolesta ja pelosta. Mitä on edessä? Miten selviämme? Vaimo on kirjoittanut mietteitään aluksi vain itselleen, joten tilitys on rehellistä, potilasta säälimätöntä. Yleensähän sairasta hyysätään hyssyttelyyn saakka, ja omaisen omat tunteet jäävät varjoon.
”Sanoin, että jos se kuolee, niin minulla ei olisi enää sitä lohduttamassa itseäni. Että sen ainoa mahdollisuus oli lohduttaa minua etukäteen.” Vaimon osa on raskas. Huolehtimista sairaasta aviomiehestä, kodin arjen pyörittämistä, lasten kanssa olemista ja oman surun peittämistä. Koko ajan taustalla on tieto, että pian jää yksin. Lapsille jää aina äiti, mutta äiti, äiti itse jää yksin.
Kirja oli ahdistava ja surullinen, mutta myös ajatuksia herättävä. Meidän kaikkien ainoa mahdollisuus on lohduttaa rakkaitamme etukäteen. Ei niin, että ajattelisimme kuolevamme huomenna, vaan niin, että muistaisimme tänään, joka päivä, huomioida heitä, ja näyttää rakkautemme arjen tekoina. Ainakin itseltäni tämä unohtuu liian usein arjen rutiinien ja pikkuriitojen keskellä.
En osaa kirjoittaa tätä niin kuin haluaisin, koska en ole kirjailija. Lukekaa itse, niin tiedätte mistä puhun.
