Vuosi sitten olin kuvitellut, että tämä päivä olisi ollut haikea, ehkä jopa muutaman kyyneleen arvoinen. Viimeinen työpäivä komennustyöpaikassani.

Tavarat on pakattu, järjestelen vielä viimeisiä tiedostoja ja poltan CD:lle tuloksiani, jotka jäävät jälkipolvien käyttöön. Työhuoneeni seinällä roikkuu vielä suomalaista luontoa kuvaava kalenteri, jonka tätä päivää kuvaava ruutu on merkitty iloisen vihreällä, ja sen vieressä käsin kirjoittamani paperi akkusatiivin ja datiivin taivutuksista (der-den-dem) ja prepositiolistoista (durch, für, gegen, ohne, um). Tänne tuomani kahvikuppi on sosialisoitu muiden käyttöön, ja jätän sen hyvillä mielin tänne itsestäni muistuttamaan - vaikkei kukaan tiedäkään, että se oli minun tuomani.

Tunnelma on kaikkea muuta kuin haikea. Heti aamusta uusi kollegani sai minut raivon partaalle kertomalla, että raportti, jonka olin hänelle laittanut, oli ala-arvoisen huono, koska yhdestä kuvaajasta puuttui x-akselin yksikkö. Kuvaajasta, jonka akselit ovat päivänselvät ihmiselle, joka asian tuntee. Totta kai ne yksiköt pitää siellä olla, mutta se, että tämä sankari ei taulukkoa ymmärtänyt, ei vielä tee siitä ala-arvoista, ei taulukosta, eikä varsinkaan koko raportista.

Minun työtäni jää tänne jatkamaan vastavalmistunut nulikka, jolla on itsetuntoa ja röyhkeyttä enemmän kuin koko muulla porukalla yhteensä. Jopa lähtiessäni, hän yrittää painostaa minua antamaan keskeneräisen väitöskirjani luonnokset hänelle "opetustarkoituksessa", eikä laisinkaan ymmärrä, kun kieltäydyn julkaisemattomien tulosten luovuttamisesta. Eihän hän niillä kuulemma mitään tekisi.

Jätän tämän työpaikan ilolla, ja palaan tyytyväisenä takaisin omaan työhöni Suomessa. Työpaikalle, jossa minua ja osaamistani arvostetaan, jossa kommunikaatio on yksinkertaista, johtaminen toimii, ja ihmisten erilaisia ominaisuuksia osataan sekä arvostaa että ottaa huomioon siten, että kaikilla on mahdollisimman hyvä olla töissä.

Tämän työvuoden aikana olen tietenkin myös oppinut jotain. Olen oppinut sietämään erilaisia ihmisiä ja erilaisia toimintatapoja ainakin edessäpäin, ja silloin tällöin jopa nähnyt erilaisuudessa vahvuuksia. Olen varmempi omista perusarvoistani erityisesti työympäristössä: rehellisyys, avoimuus, työkavereitten tasavertainen kohtelu ja toisten huomioiminen. Onneksi saan tehdä töitä työpaikalla, jolla muutkin ajattelevat suurin piirtein näin.

Muutaman tunnin päästä aloitan hyvin ansaitun kesäloman. Suunnitelmissa on Harry Potteria, uimista, lähialuematkailua ja rentoutumista. Blogi päivittyy kun päivittyy. Varmasti lupaan vielä loppupostauksen lähempänä muuttoa, siellä kuun lopussa sitten.