Tänään todistin koiran ahneuden toista puolta, sitä parempaa. Eläinpassista (älytöntä että EU-eläimillä pitää olla oma passi, joka on ihan passin näköinenkin!) tarkistin, että rokotukset menevät vanhaksi tänään. Samalla käynnillä ajattelin otattaa myös verikokeet rabies-vasta-ainetestejä varten. Sitä paperia tarvitaan, jos haluaa koiransa kanssa matkustaa Ruotsiin. En välttämättä tarvitse sitä juuri nyt heti, mutta se oli täällä huomattavasti halvempi teettää kuin Suomessa, ja testi on voimassa koko koiran eliniän, kunhan rokotukset vaan pidetään voimassa.

Eläinlääkärillä oli siis koiraa varten varattuna yksi pieni neula rokotuksiin ja yksi iso neula verikokeeseen. Verikoe otetaan etutassusta, ja se on meidän koiralle ainakin aina vähän hankalaa, kun sen näkee. Lääkäri oli vähän huolissaan, että mitenkäs minä pystyn sitä pyörätuolista käsin pitelemään, kun nyt oli vaan yksi hoitaja paikalla. Vaan ei hätää. Laukusta kaivetun namipussin voimin koira ei edes huomannut rokotuksia, ja verikokeessakin se havahtui vaan lattialle tipahtaviin veripisaroihin. Potentiaalista ruokaa, näet. Saatiin runsaasti kehuja lääkäriltä ja hoitajalta palanen talouspaperia, että voin pyyhkiä kuolaiset käteni johonkin.

Mielenkiintoinen ero Saksan ja Suomen välillä oli tässäkin asiassa. Kaikki rokotukset pistettiin kerralla ja pakaralihakseen. Suomessa rokotteet annetaan kahdella eri kerralla noin parin viikon välein komplikaatioiden välttämiseksi, ja piikit tökätään niskanahkaan. Tiedä sitten, onko tuossa niin suurta eroa oikeasti, mutta jos koiran terveyden kannalta ei ole merkitystä, niin kyllä minä mieluummin otan kaiken kerralla.

10 päivän päästä selviää sitten, onko koiralla tarpeeksi vasta-aineita, ja saammeko matkustaa sen kanssa Ruotsiin.