Viime aikoina saksalaisten omituisuuksien raportointi on jäänyt vähän vähemmälle. Ehkä siksi, että iso osa niistä tuntuu jo ihan normaaleilta, vaiko siitä, että emme ole tehneet paljon mitään. Tiedä häntä, mutta nyt tuli pari erikoista havaintoa ihan kertarysäyksellä. Seuraavassa esittelen kaksi saksalaisen kodin tärkeää esinettä.

653993.jpg
1. Munalukko

Maauimaloissa ja kuntosaleilla on lokeroita, joihin voi jättää vaatteensa ja tavaransa vierailunsa ajaksi, aivan kuten Suomessakin. Poikkeuksena on ainoastaan se, että täkäläisissä lokeroissa ei ole lukkoja laisinkaan, vaan pelkät rinkulat, joista oman munalukon voi pujottaa läpi. Tämän seurauksena päädyimme ostamaan miehelle munalukon, se kun meni kirjautumaan kuntosalille vuosijäseneksi. (Ja kyllä, muisti ottaa paperille lupauksen että jäsenyydestä pääsee eroon maastamuuton takia.)

653991.jpg

2. Ilmatiivis säilytyspurkki

Toinen joka kodin tarvekapine on ilmatiivis säilytyspurkki, oikeamminkin useita sellaisia. Emme olleet tietoisia täkäläisestä hyönteisongelmasta ennen kuin jouduimme sen omakohtaisesti kokemaan, mutta jälkiviisaasti monet ovat kyllä meitä tästä valistaneet. Kuulemma jo kaupassa ostetuissa jauhoissa ja muissa kuivatuotteissa on usein "koita" (en tiedä sen oikeaa nimeä), tai ainakin niiden munia. Tästä syystä kaikki (avatut) kuivatuotteet tulee säilyttää ilmatiiviissä rasioissa tai hyvin suljetuissa muovipusseissa. Erityistä herkkua näille otuksille ovat pähkinät ja suklaa.

Kaihoisasti katsoin eilen herkkuruokien vuorta, joka päätyi roskikseen. Sinne menivät pähkinäsuklaat, murot, jauhot ja myslit. Onneksi kalliisti varjelemani Fazerin siniset ovat avaamattomina ja eri kaapissa. Nyt ne ovat myös tiiviisti suljetussa muovipussissa, vaikka koiden ei pitäisi päästäkään folion läpi. Tämän kallisarvoisen herkun kohdalla en ota riskiä, vaikka mies jo ystävällisesti huomauttikin, että kolmen kuukauden päästä sitä saa taas ihan helposti. (Pointti tässä suklaajutussa ei ole se, että söisin sitä kovin paljon, vaan että sitä on. Ja koti-ikävää ei lievitä mikään paremmin kuin Fazerin sininen ja puhelu ystävälle. Ei sillä että koti-ikävääkään enää paljon olisi, kun paluu on niin lähellä, mutta ainahan voi tulla se musta päivä, johon tarvitaan vähän Sinistä.)