Blogissa on taas ollut hiljaista, mikä tarkoittaa, että blogin pitäjällä on elämä. Häkellyttävää, eikö.

Viikonloppuna olimme suomalaistuttavien luona syömässä, juomassa ja pelaamassa korttia, minkä seurauksena sunnuntaina lähinnä katsoimme dvd:ltä 4400- sarjaa. Oli vaihteeksi oikein mukavaa olla ihan vaan "omiensa seurassa". Vaikka minulla ei olekaan mitään saksalaisia vastaan, päinvastoin, niin on mukavaa viettää iltaa rennommin, tietäen, että vastapuolella on samansuuntainen ajattelutapa, ainakin jollain tarkkuudella. (Esimerkkinä vaikkapa sellainen pieni yksityiskohta, että saksan kielessä ei ole olemassa sanaa vittuilulle. Ei sellaista tehdä, sehän olisi rumaa.)

Sunnuntaina totesimme, että nyt olemme sitten kai kotiutuneet. Kohta kolmen kuukauden aikana emme ole viettäneet vielä yhtään viikonloppua niin, ettemme olisi tehneet mitään sunnuntaina, ellei sitten jompi kumpi ole ollut kipeä (yleensä kai se olen minä). Nyt tuntui oikein hyvältä vaan maata sohvalla koira kainalossa ja tuijotella telkkaria.

Se harmittaa, että kamera ei satu läheskään aina matkaan, ja juuri silloin kun se on unohtunut kotiin, tulee hienoja kuvauskohteita.