Kielikurssi alkoi eilen. Onneksi olemme olleet täällä jo jonkin aikaa, 6kk tarkalleen sanottuna, ja tunnemme muitakin paikallisia asukkaita kuin kieliopettajamme. Muussa tapauksessa voisi tulla pahojakin ennakkokäsityksiä tätä kansaa kohtaan.

Oppikirjassa käsiteltiin kirjallisuutta, ja jonkun Homer-tyypin runoja. "Tiedättekö kuka oli Homer?" kysyy opettaja hymistellen. Äänensävystä kuulee, että kaikki idiootithan tämän tietävät, tai pitäisi ainakin. Meillä kummallakaan ei ollut minkäänlaista aavistusta koko häiskästä, saati sitten sen runoista. Opettaja aloittaa alentuvan selostuksen siitä, miten Homer oli antiikin kreikan runoilija ja tunnettu eepoksistaan Akilleesta, Troijan sodasta, eepoksista joiden nimet ovat Ilias ja Odysseia. Tässä vaiheessa pieni pääkoppani on ehtinyt jo muodostaa käsityksen kreikankielisestä nimestä Homeros, jolla tätä setää meille koulussa opetettiin, mutta opettaja jatkaa samalla innolla, emmekä saa suunvuoroa todistaaksemme tietämystämme.

"Niin te siellä Suomessa olettekin aika kaukana Kreikasta, mahdetaankohan teillä opiskella näitä ollenkaan? Voi voi, kyllä nämä sellaista perussivistystä kuitenkin ovat."

Suomihan on pieni kylä jossain Keski-Siperiassa, eikä meille asti ehdi historian kirjat eikä muu sivistys. Myöhemmin tunnilla saman tyylinen kuvio toistuu, kun en tunnista Marie-Antoinettea kuvasta, enkä siis taaskaan tiedä mitään historiasta.

Kaiken kruunaa se, että opettaja on tottunut kuuntelemaan Itä-Eurooppalaista saksan ääntämystä, eikä tunnu ymmärtävän puoliakaan meidän aksentistamme. Ryhmän kosovolaisvahvistuksen kanssa sen sijaan voidaan käyttää puolet oppitunnista Kosovon poliittisen tilanteen setvimiseen, ja sen tarkistamiseen, tiedämmekö me nyt varmasti missä on Kosovo.

Opin eilisellä tunnilla kaksi uutta sanaa:
der Hass - viha
die Hölle - helvetti (paikka, ei kirosana)