Työkieleni on yleensä englanti. Pääsyvaatimuksena koko lafkaan on englanninkielen taito. Toisaalta hyvä, toisaalta huono. Ymmärrän kyllä asiat ja saan työni tehtyä, mutta saksan oppiminen kärsii.

Tänään tarvitsin uutta materiaalia ja paria koejärjestelyä varten vähän muutakin laitteistopuolen tarviketta. Menen paikallisen labrainssin puheille, ja aloitan kiltisti esittelemällä itseni.

- Hallo, ich heiße Tassutus, und Sie sind Herr Labrainssi, oder? (hei, mä olen Tassutus ja tehän olette labrainssi, eikö?)
- Ja, hallo Tassutus, wir kennen schon uns!  (juu hei vaan, mehän tunnetaankin jo)
Ai tunnetaan vai, en oo ikänä koko heppua nähnytkään...
- Ja, genau!

- Sprechen Sie Englisch? (puhutteko englantia?)
- Slecht, besser das du Deutsch spricht! (huonosti, parempi että puhut saksaa)
Ja nyt me sinutellaan..? Uskallanko mäkin sinutella sitä?

No, sitten selostan asiaani saksaksi, pitkään ja huolella. En tiedä puoliakaan tarvitsemistani sanoista, mutta yrittämisen puutteesta ei kyllä pääse syyttämään. Selitän ja selitän, ja joka sanan kohdalla labrainssin ilme muuttuu astetta epätoivoisemmaksi.

Keskustelu loppuu labrainssin lauseeseen: Hast du verstanden? Du (osoittaa minuun) schreibst (näpyttelee ilmassa sormillaan) ein Email für mich (osoittaa itseään). OK?

Okei, tämä selvä.

Ruokatunnilla avaudun kollegalle tästä, joka katsoo minua ihmeissään ja toteaa:
- Mutta labrainssihän puhuu tosi hyvää englantia! Miksei se sitä sulle kertonut?