Saksankielentaidottomille käännös: allekirjoitimme majoitussopimuksen. Meillä on siis väliaikainen asunto JA vakituinen väliaikainen asunto. Toisin - tai kolmansin - sanoen: meillä on asunto koko Saksan komennuksen ajaksi!
Kyllä sen etsintä on rasittanutkin. Aiemmassa postauksessani kerroinkin jo "esteettömistä" ratkaisuista, joita meille tarjottiin. Eilen sain vielä sähköpostilla ilmoituksen yhdestä huoneistoja vuokraavasta yrityksestä: "Valitettavasti tiedämme varaustilanteen vasta elokuussa. Ota yhteyttä myöhemmin." Ei se paljon lohduta kun pitäisi elokuun viimeisenä päivänä jo majoittua jonnekin.
Ympäristön asenteet ovat kummastuttaneet minua. Olen saanut monesta suusta kuulla kommentteja tyyliin "kuukauden nyt asuu vaikka taivasalla" ja "kyllä aina jotain järjestyy". Ehkä ihmiset tarkoittavat hyvää, sanovat vaan jotain sanoakseen, kun eivät konkreettisestikaan pysty auttamaan, mutta se saa minut tuntemaan itseni ylihysteeriseksi tyhjän murehtijaksi, jolle ei mikään kelpaa.
"Kuukauden nyt asuu vaikka taivasalla." No jaa... Syyskuu on Saksassa vielä melko lämmin: keskilämpötila 14,7 astetta, korkeimmillaan 31 astetta, mutta alhaisimmat lämpötilat ovat 0,5 asteen paikkeilla ja sadepäiviäkin syyskuuhun mahtuu 11. (Stuttgartin kaupungin ilmatieteenlaitoksen tilasto vuosilta 1961-1990) Epäilenpä, että kylmä ja märkä tulisi aika pian, puhumattakaan hygieniaongelmista ja muista jokapäiväisen elämän ongelmista. Mahtaisi olla hieno näky mennä töihin asuttuaan jo kolme viikkoa kadulla. :)
Tietenkään nämä(kään) ihmiset eivät todella tarkoita, että asuisimme kadulla, vaan että huonompikin luukku kelpaisi. Emme omasta mielestämme ole olleet kranttuja asumisen suhteen, mutta muutama reunaehto on ollut, mikä on tietenkin vaikeuttanut etsintää huomattavasti.
- Asuntoon on päästävä sisään pyörätuolilla.
Olen lieventänyt esteettömyysvaatimusta siten, että sisällä asunnossa ei tarvitse pystyä tuolin kanssa toimimaan kuin auttavasti, mutta sisään on päästävä. Mitä minä teen asunnolla, johon en edes pääse sisään? Kuukausi on jo niin pitkä aika, että likimain itsenäinen asuminen pitää olla mahdollista. En halua kuukautta elää täysin toisen ihmisen armoilla, riippuvaisena siitä, milloin puoliso on kotona, että minäkin pääsen kotiin. Murphyn lain mukaisesti tällainen asunto takaisi toki sen, että mieheni saisi nopeasti töitä, ja vieläpä sellaista työtä, jonka työajat ovat mahdollisimman paljon omistani poikkeavat. - Asuntoon saa viedä koiran.
Koira, vaikka ei olekaan vielä valmis avustajakoira, auttaa minua arjessa monin tavoin, ja haluan ehdottomasti että minulla on mahdollisuus käyttää sitä myös Saksassa. Työpaikalleni olen saanut luvan ottaa sen mukaan, joten en näe mahdollisuutta olla ottamatta sitä myös väliaikaisasuntoon.
Jos se ei muuttaisikaan meidän mukanamme heti, vaan vasta kuukauden päästä, niin missä se tämän väliajan viettäisi? Jonkun tuttavan luona hoidossa? Ei varmasti. En luota kovinkaan moneen ihmiseen niin paljon, että antaisin lähes valmiiksi koulutetun avustajakoiraoppilaan pitkäksi ajaksi hoitoon, ja ottaisin riskin koulutuksen tyhjäksi tekemisestä. Eihän se mitään aivokirurgiaa ole, koiran koulutus, mutta jos ei ole tietoa ja tuntemusta siitä, miten juuri tämän koiran kanssa asiat on tehty, ja mitä yleensä tällaisilta koirilta vaaditaan, voi hyvää tahtomallakin tehdä paljon pahaa. Niitä virheitä on sitten kurja korjailla myöhemmin. Sitäpaitsi en tunne montaakaan (lue: yhtään) ihmistä, joka mielellään ottaisi vieraan koiran kotiinsa kuukauden päiviksi.
Kennel olisi hoitoperhettä parempi ratkaisu koulutuksen kannalta, mutta taloudellisesti kestämätön, ja maksaa se koiran lähettäminen lentorahtinakin melkoisesti. Nyt kun muutamme kaikki yhdessä lautalla, se on sekä ihmis- että koiraystävällisempää, kaikkien kannalta.
Netti olisi jo ihan luksusta. Kaupungilla on nettikahviloita, ja minulla on töissä varmasti netti, mutta jos sellainen kotonakin on, niin onhan se kiva. Mutta ei se ole syy hylätä asuntoa, etenkään vain kuukauden ajan pidettävää.
Toiveistamme saimme toteutettua molemmat ehdottomat vaatimuksemme, sekä toivomuksen keittiöstä. Nettitilanteesta meillä ei ole aavistustakaan, se selvinnee paikan päällä. Asunnon koko ja varustelu ovat myös arvailujen varassa, tietoa on vain siitä, että siellä on kylpyhuone, keittiö, lattialämmitys (!) ja kaksi vuodetta. Sijainti on loistava, lähes kaupungin keskustassa, loistavien shoppailu- ja ravintola-alueiden äärellä, ja lähellä pientä puistoaluetta aamu- ja iltapissatuksia varten. Hiukan kauempana aukeaa suuri Schlossgarten (linnan puutarha), jossa viime vierailun aikana ihmiset ulkoiluttivat koiriaan, pelasivat erilaisia pelejä, ja viettivät muutenkin vapaa-aikaansa. Vaikuttaa oikein mukavalta paikalta ensimmäisen kuukauden viettämiseen kaupungissa.
Varsinainen asuntomme on sitten vähän kauempana keskustassa, rauhallisessa lähiössä, mutta vastaavasti lähellä työpaikkaani ja ihan kivalla alueella sekin.
"Kyllä aina jotain järjestyy." Taisivat tietää mistä puhuvat.
